perjantai, 24. marraskuu 2017

Säkenöivää viikonloppua : )

joululahja.jpg

 

Tunnelmallisia lukuhetkiä

blogissani runouden

torstai, 23. marraskuu 2017

Tarina

Fiktiivinen tarinani menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä...

Tarinan nimi

Elli, 87v ja tikittävä kaappikello

 

a79f48b2-a63e-4e46-8b88-aa08f443e328_zps

 

Ennen lehmät laidunsivat laitumilla, oli hevosia, ja vanha raitti. Kesäisin uitettiin tikku askeja joessa. Ja kesäisin oli lämmin ja talvella lunta että pakkasta.
Olen Elli, 87 vuotias vanhus.


Kaappikello tikittää ja sukkapuikot heiluvat.


Pihalla on mansikka maa, ja omenapuu.


Ajat ovat muuttuneet niin paljon...


Ja sitä hiihettiin ennen vanhaan, hiihettiin kouluun ja kauppaan.


Sen pituinen se.


Tarinan opetus oli seuraavanlainen...


Ennen lehmät laidunsivat laitumilla, oli hevosia, ja vanha raitti. Kesäisin uitettiin tikku askeja joessa. Ja kesäisin oli lämmin ja talvella lunta että pakkasta.

 

Ensin tarinaa kerrotaan Ellin suulla sitten Miinan suulla.


Ja Miina kertoo.


- Elli on anoppini, suurenmoinen ja hurmaava hieno rouva. Viisas harmaahapsi, jota arvostan suunnattomasti...

Minun puolelta ei ole lainkaan mummilaa lapsillani. Sillä isäni hylkäsi minut lapsena, minä hänet aikuisena. En kestä käydä edes kotikaupungissani Loviisassa lainkaan, niin kipeitä muistoja. Siellä ei ole kuin yksinhuoltaja äitini hauta ja tuhkimon äitipuolelle kalpeneva äitipuoli, isäni ties kuinka mones vaimo...

Joten totta vie osaan arvostaa Elliä ja mummolaa. Pihalla koreilee omenapuu ja mansikkamaakin on. Kesäisin leivon suussa sulavaa mansikkapiirakkaa ja lapset juoksentelevat avojaloin nurmikolla huolettomina ja onnellisina.

Elli on mukava. (Nyt loppui runoilijattarella adjektiivit... ) upea, mahtava, kaikin puolin suunnattoman suurenmoinen.

Elli kertoi seuraavaa minulle, ennen vanhaan talvella oli suuret lumikinokset, sitä hiihtämällä mentiin paikasta toiseen. Ei nykyisin ole edes lunta, joululauluissakin trallatellaan "no onkos tullut kesä, nyt talven keskelle..." Kuinka suurenmoinen ja hurmaava persoona Elli onkaan.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli kysymys: Miinan mielestä Elli on suurenmoinen anoppi. Jos joku kehuu sinulle jotain persoonaa, muodostatko mielipiteen kehujen kautta ? Laitoin positiiviseen sävyyn tämän kysymyksen. En kysynyt muodostatko mielipiteen haukkujen kautta, en...Mitä mieltä olet, onko tarinan anoppi hu2zxDk-OqdT.jpgrmaava ja suurenmoinen ihminen ? Vaikuttaako suitsutukset ja kehut mielipiteeseesi persoonasta...Otetaanpas neutraali esimerkki vaikkapa strutsista... "Strutsi on suurin lintu, joka kasvaa jopa 2,8 metriä korkeaksi. Ei lennä, mutta voi juosta 65 km/h. Se elää villinä Afrikassa, mutta tarhataan muuallakin."Onko merkitystä kukas sanoo. Jos suloinen tarinan Elli sanoo.... eikös olekkin mielenkiintoista, ihankos totta, että yli pari metriä korkeakin strutsi on...  ehkäpäs mietit...Entäs jos inhottava ihminen sanoo näin... vaikkapa tarinan äitipuoli, jolle Tuhkimon äitipuolikin kalpenee... voi olla ettet pidä koko linnusta.Jos luet tekstin kirjasta, vaaditaan mielenkiinto, että fakta jää mieleesi, mutta teksti on neutraali...ajattelet vain, että "Strutsi on suurin lintu, joka kasvaa jopa 2,8 metriä korkeaksi. Ei lennä, mutta voi juosta 65 km/h. Se elää villinä Afrikassa, mutta tarhataan muuallakin."

Entäs haukut sitten. Jätätkö komedian katsomatta, jos se on haukuttu. Kerran eräs leffakriitikko haukkui hyvän leffan.

Tarinan opetus oli kysymys: Muodostatko mielipiteen kehujen kautta ?

Ja sokerina pohjalla runoni Kynttilän liekki

 

KYNTTILÄN LIEKKI
 

olen kuullut

paljon hyvää

sinusta

torstai, 23. marraskuu 2017

Tarina

Rakkaustarina, fiktiivinen.

 

b469213c-98ea-48cb-a637-3779bec236de_zps


Harmaana syksyisenä lokakuun päivänä tein lähtöä töistäni. Päivä oli ollut arkinen. Huoltoaseman seinät tuntuivat liiankin tutuilta ja ikävöin parasta ystävääni Lilliä, joka oli työkaverini. Hänellä oli vapaapäivä. Tyttö oli lähtenyt keilaamaan vapaapäivänsä kunniaksi, kuten hän tekstarissaan minulle kertoi. Hän oli ainoa hyvä puoli työssäni. En viihtynyt työssäni, muut työkaverit Lillin lisäksi olivat ilkeitä ja kaippa ilmapiiriä saattoi verrata työpaikkakiusaamiseen. Asiakkaat olivat raavaita ja pahantuulisia, mutisivat bensan kalleutta ja pomoni nyt oli mitä oli. Ja kaiken lisäksi määräaikainen työsuhteeni oli päättymässä. Minulla ei siis olisi ensi vuoden puolella töitä eikä koulupaikkaa. Ei koulutuskaan minua houkutellut, minähän olin jo käynyt kolme vuotta ammattikoulua, mitä sitä enää koulun penkkiä kuluttamaan. Mutta kuten sanoin, työpäiväni oli lopuillaan ja iloitsin siitä. Siinä minä sitten kaikessa rauhassa lopettelin työpäivääni kunnes näin hänet. Unelmieni miehen. Hän tankkasi autonsa seteliautomaatilla ja jäin katsomaan pitkään hänen peräänsä, miehen kaahatessa autollaan bensa aseman pihalta. Kuka hän oli, mistä hän tuli ? Ja miten minä häneen niin voimakkaasti reagoin, enhän tiennyt hänestä mitään. Hän oli kalju, tatuoidut käsivarret ja kiireiseltä vaikutti. Minne hän oli menossa ?Kieltämättä olin alkanut kaipaamaan syliä ja hyväileviä käsivarsia ympärilleni. Yksinäisyyteni oli joskus musertavaa. Kaksi säikeinen lanka kestää elämän kolhut, yksi säikeinen lanka katkeaa. Kaksin aina kaunihimpi sanoo vanha viisauskin ja jaettu ilokin, se on se paras ilo, toteaa vanha sananlasku, jossa taitaa olla jotain perääkin.

Lähdin töistä kotiini ja matkalla poikkesin kaupan kautta. Ostin maksalaatikkoa, sillä taloudellinen tilanteeni tulisi olemaan tiukka. Pitäisi varmaan hakea kirjastostakin joku kirja jossa kerrotaan kaikki säästövinkit. Ja illalla nukahdin ajatellen tätä tuntematonta miestä, kuka hän oli ja mistä hän tuli ja mikä oli hänen elämän tarinansa. Kerrankin tahdoin tutustua johonkin ihmiseen, työpaikkakiusaus oli aiheuttanut minulle sen, että en enää janonnut uusia tuttavuuksia, en kaivannut ihmisten seuraa. Minusta oli tullut arka. Itse asiassa työttömyyskään tulevaisuudessa ei tuntunutkaan niin maata kaatavalta ajatukselta, työpaikkakiusauksen jälkeen.

Heräsin aamulla kellon pirinään. Aikaiset aamut eivät olleet minun juttuni. Unen pöperöisenä keittelin aamu kahvit ja selasin lehden työpaikkailmoitukset. Sihteerejä ja sairaanhoitajia kaivattiin. Minulla ei ollut koulutusta sihteeriksi ja yhtä sairaanhoitajan paikkaakin hakee viisisataa työtöntä, tuskin pääsisin töihin, vaikka koulutus olisikin. Meikit silmiin ja huoltoasemalle. Oli arkinen päivä. Lilli oli töissä, hänen kanssaan juttelimme kahvitunnilla keilauksesta ja siitä kuinka hän oli lukenut värianalyyseistä lehdestä. Mitkä värit sopivat kenellekin. Oli kevät, kesä, syksy ja talvi ihmisiä. Minä olin talvi ihminen. Hän ehdotti että kävisimme yhdessä värianalyysissä, mutta eihän minulla ollut lainkaan ylimääräistä rahaa. Talvi ihmisellä on tummat hiukset, jota punaiset sävyt pukevat. Työpäiväni vierähti arkisesti, enää olisi vain viisitoista päivää töitä, sitten päättyisi määräaikainen työsuhteeni. Ja sitten se taas tapahtui, kesken kahvin keiton, kesken arkisen päivän. Hän ajoi pihaan, sydämeni pompahti kurkkuun, heitti voltin ja leijailin pitkin huoltoaseman käytäviä. Ei ole totta, miten minä voin tuntea näin. Lilli huomasi kuinka pois tolaltani menin, ja nauroi, että rakastunut nainen. Niinhän minä olin, rakastunut nainen. Mies tankkasi auton seteliautomaatilla, iski minulle silmää ja lähti pois. Ja minä olin myyty. Ensin harmittelin hänen tapaansa tankata vain seteliautomaatilla, enhän päässyt siten juttusille, sitten ajattelin että parempi kun hän tankkaa siten, sillä minähän olin niin poissa tolaltani etten sanaa saanut suustani ulos. Mikä mies. Oliko hän kohtaloni. Tahdoin enemmän kuin pelkän katseen, tahdoin kosketuksen, tahdoin koko miehen ja ennen kaikkea en tahtonut jakaa häntä.

Syksy vieri eteenpäin omalla painollaan ja pian ensi lumi peitti maan. Työni loppuivat ja minä lojuin työttömänä kotonani turhan panttina. Jouten olo ei ollut kaksista, mutta minulla oli unelmani, minulla oli huoltoaseman mies. Hän, unelmieni kohde. Enhän minä edes tiennyt hänen nimeään. Ikäänsä - arvion sen olevan noin 25 - tai mitään hänestä. Unelmat eivät maksa mitään, aina kannattaa haaveilla. Ja minä haaveilin. Kävelin miehen kanssa unelmissani hiekkarannalla ja hän kertoi rakkaudestaan minulle, kertoi kuinka tahtoisi suojella minua maailman pahuudelta ja hän suutelisi minua tuulen kietoutuessa hiuksiini. Puhelimeni pirahti, havahduin haaveistani. Se oli Lilli. Hän kertoi, että meillä olisi pikkujoulut huomenna, perjantaina. Hän oli iloinen ja pyysi minua mukaansa kirppikselle ostamaan pikkujouluasua. Ja minähän lähdin. Kirpputoripöydällä lojui kaunis punainen juhlamekko viidellä eurolla. Ja sen minä sitten ostin ja siihen minä sonnustauduin perjantai iltana matkamme suunnatessa kohti pikkujouluja.

Hei tonttu ukot hyppikää nyt on riemu raikkahin aika, soi taustalla, kun kuusi loi jouluista tunnelmaa ja glögi virtasi. Ja sitten näin hänet. Miehen huoltoasemalta. Hän käveli luokseni, ja pyysi tanssimaan. Ja minä lähdin. Painauduin hänen syliinsä ja ei kait se tanssia ollut, kaunista halaamista ja musiikin tahdissa huojumista. Voi sitä onnen tunnetta, voi sitä turvaa, voi sitä sylin lämpöä. Hän tuoksui jumalaiselta ja lähdimme hänen luokseen. Hänen kotinsa oli vaatimaton. Kaksio, jossa olivat kuluneet kalusteet ja koiran järsimät tavarat. 

Kuiskasin hänen korvaansa rakastan sinua, ja totta vie tarkoitin sitä.

Heräsimme aamulla sylikkäin. Keitin aamukahvia ja pyysin miestä kertomaan minulle itsestään. Enhän tiennyt edes hänen nimeään. Aloitetaan siitä, nimesi ? Tim, mies vastasi.  Ja hän kertoi elämästään. Hän oli opiskellut automekaanikoksi ammattikoulussa, hänellä oli veli. Ja jottei tämä tarinani ihan sadulta kuulostaisi, hänellä oli veli jonka kanssa hän ei tullut toimeen. Itseasiassa Tim oli muuttamassa tammikuussa kauas pois, ihan vaan sen takia, että pääsee mahdollisimman kauaksi veljestään. Kuulosti surulliselta, mutta jos ei tule toimeen, ei tule toimeen. Puhelin numeronsa hän oli vaihtanut jo salaiseksi. Mutta hei, kelataanpa taakse päin tätä satutarinaani. Muuttamassa kauaksi pois, tammikuussa. Ei voi olla totta. Sydämeni repesi, murtui, haavoittui. Kyynel vierähti poskelleni. Ei voi olla totta.

Vietimme rakkauden täytteisen joulun Timin kanssa. Oli kinkkua, lahjoja, rosollia ja rakkautta, sekä tunnetta jaloa, sydämen paloa. Ja puntaroin asioita, mikä minut pitäisi pääkaupunki seudulla. Ei mikään. Tietenkin kaipaisin Lilliä, parasta ystävääni. Sukua minulla ei pääkaupunki seudulla ollut. Serkkuni asui Amerikassa, muutti sinne töiden perässä. Siskoni asui Tampereella ja vanhempani olivat kuolleet. Joten tämä tyttö muuttaa Ouluun Timin perässä. Pakkasin tavaroitani. Mitä veisin kirpputorille myyntiin ja mitä pakkaisin mukaan. Kaksi tv:tä, kaksi kahvinkeitintä. Sain muutaman kympin kirpputoripöydästäni, en paljon, mutta se oli paljon työttömälle. Tänään en söisikään maksalaatikkoa vaan menisimme Timin kanssa ulos syömään. Espoosta on pitkä matka Ouluun. Muuttoautolla matka taittuisi päivän, Tim tuumi minulle illallisella, kynttilän valon luodessa romanttista tunnelmaa ympärilleen.

Ja raskaustesti, se näytti plussaa. Olin raskaana. Eihän vauva toivottu ollut, mutta yllätys. Ajan kanssa iloinen sellainen, ehkä. Abortti oli täysin pois suljettu vaihtoehto. Mitä minä tein kun ehkäisyvalistusta julistettiin, nukuin ?

Niin minun elämäni muuttui hetkessä. Juuri olin ollut yksinäinen myyjä huoltoaseman tiskin takana, ja pian minusta tulisi äiti. Taloudellinen tilanteenikin paranisi, ei tosin huomattavasti, äitiyspäivärahakaan nyt ei ole niin suuri. Seuraavissa vaaleissa totta vie äänestän sitä joka ajaa vähävaraisten asioita, vaikken politiikasta niin perustakkaan.

Ja nyt, tänään minä sitten sisustan uutta kotiamme Tuirassa, Oulussa, vauva potkii mahassa ja Timiä ahdistaa nopea vapauden menetys. Itse asiassa se ahdistaa häntä niin paljon, että hän käy siitä viikottain puhumassa terapeutille ja kavereidensa kanssakin hän on Lappiin lähdössä laskettelemaan ennen vauvan syntymään. Tällainen oli minun tarinani, kaunis rakkaustarinani. Ja veli pysyy poissa elämästämme, jäihän hän toiselle puolen Suomea. Veli on alkoholisti, se kertookin jo kaiken tarvittavan. Ja mitä huominen tuo, sen näyttää huominen. Elän tässä hetkessä, älä elä eilistä, se ei palaa, älä huomista sen aika ei ole vielä, tee tästä hetkestä elämisen arvoinen, lukee aforismitaulussa jonka ripustan kotimme seinälle.

Sen pituinen se.

 

torstai, 23. marraskuu 2017

Runouden sävelin

Torstai


23.11.2017


- 6


Aurinko nousee: 09:20
Aurinko laskee: 14:46


Torstai on toivoa täynnä

Lunta satelee


Olet blogissa runouden


lämpimästi tervetuloa

 

images.jpg?1493037002


 

MONIVIVAHTEINEN HILJAISUUS
 

kuun valaisema taivas

monivivahteinen hiljaisuus

ikkunan ääressä pieni
pöytä ja kaksi antiikki tuolia

sydämessään huolia

ikkunan äärellä

luoden katseensa ruudun läpi
kohti meren rantaa

kauas katse kantaa

rauhan ja tyyneyden
toivo huomisesta sydämeen antaa

rakkaus ei ole horjunut

ikkunan ääressä pieni
pöytä ja kaksi antiikki tuolia

 

* * * * * *

 

NEILIKKA
 

elämä opettaa

ja sinä päätät

mitä opit ja mistä

 

* * * * * *

 

TILHI


öisiä vanhoja riittämättömiä
tunnelmia

kynttilän valon loimussa

purppurakankaan poimussa

tilhi, Suomessa arvostettu
ja pidetty lintu

mutta Alankomaissa parveinna
liikkuvat ruttolinnut ovat
kansan uskomuksen mukaan
tienneet vitsauksia ja kurjuutta

lämpöisistä ajatuksista
neulottu nuttu

hei, sehän oli vain
tuulesta temmattu juttu

hyväntuulisuus

herkkyys korostuu

oliko sinulla jotain
sanottavaa

ei

runokirjankansi.jpg?1492345628

Tarjolla kolme kaunista runoani ja tarina nimeltään Pitbull

 

Tarinan nimi:


Pitbull

Löydyin hylätyn talon portailta laatikosta, pitbull löysi minut. Sen jälkeen olen pitbulleja rakastanut.


Vuodet vierivät ja niin ikää kilahti mittariin nelisenkymmentä...40... Ja rakastuin erääseen herras henkilöön, kreikkalaiseen komistukseen.


Kreikkalaiset ovat tunnettuja sukurakkaudestaan. Ei tullut kylään vain kreikkalaisen komistuksen sisko, tuli kreikkalaisen veli vaimoineen, lapsia viisi, jopa miehen pikkuserkut ja kummit kyläilivät. Ja he eivät ole kylässä päivää kahta, he ovat kylässä kuukauden, kaksi.


Liitto alkoi natista.


En todellakaan kutsu sukuani kylääni. Sillä...
Löydyin hylätyn talon portailta laatikosta, pitbull löysi minut. Sen jälkeen olen pitbulleja rakastanut.


Tiedän kyllä sukuni. En ole tekemisissä, sillä...
Löydyin hylätyn talon portailta laatikosta, pitbull löysi minut. Sen jälkeen olen pitbulleja rakastanut.

Kreikkalaiset ovat tunnettuja sukurakkaudestaan. Ei tullut kylään vain kreikkalaisen komistuksen sisko, tuli kreikkalaisen veli vaimoineen, lapsia viisi, jopa miehen pikkuserkut ja kummit kyläilivät. Ja he eivät ole kylässä päivää kahta, he ovat kylässä kuukauden, kaksi.


Tarvitseeko tarinan kertojan kertoa, ero.


Sen pituinen se.


Lisätiedot: runoilijattaret runoilevat suuresta rakkaudesta, suurista love storyistä... kirjoitetaas kerrankin ero.

Info ja loppu sanat tarinaan

Pitti on Yhdysvalloista kotoisin oleva, alun perin vahvan ruumiinrakenteensa vuoksi työkoiraksi  jalostettu koirarotu.


Voimakasrakenteinen. Turkki on lyhyt.


Luonteeltaan rauhallinen, mutta innostuu helposti ja on muutenkin hyvin leikkisä. Tarvitsee paljon liikuntaa.


Erittäin ystävällinen ja avoin.


Ei ole vahtikoira rotu. Yleistä käsitystä vastaan...


Terapia koirarotu.


Jos koiralla ei ole papereita, se on sekarotuinen, sanottiin mitä vain.


Leveähymyinen dogi.

 

350 vuotta vanhoissa maalauksissa koirat ovat metsästyskäytössä


 

 

 

Suurenmoista, että olet astunut blogiini runouden....

 

Tunnelmallisia lukuhetkiä

 

Lukemisiiin

 

keskiviikko, 22. marraskuu 2017

Hello my magnificent reader : )

Warmly Welcome


to my web page!

 

2zxD0-5ZaR-normal.jpg?1492346293

 

I ´m a poet from Finland
land of Santa Claus

You can find from this website
poems and stories of fiction

if you want read my poetry
change web page to another language, you know

 

regards
Virpi... a poet

 

2zxDa-4Cwtp.jpg

 

Merry Christmas

and

a Happy New Year

  • Runoilijatar

    Virpi Autio
  • Blogi runouden

    Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa... ja se on lukeminen.

    Tunnelmallisia lukuhetkiä, runouteni sädehtivässä maailmassa.

    Uusin runokokoelmani on kaunis kirja Lumihiutaleinen orkidea.

    Olen pitänyt runotaidenäyttelyn Kuun säteiden valaisema omenapuun hohde.

    Ja runouttani on ollut kirjamessuilla
  • Runo



    UKULELE


    jäälohkareita viimaan kietoutuen
    mustaa samettia
    kattokruunun himmeä valo

    tietoisuuden kerroksia
    viehätysvoimaa

    iltahämärän vaihtuessa
    päivän valoon

    vuoden aikojen muutoksessa

    haltioiden tuntemattomat
    suunnitelmat

    matkaten kullattujen
    kärryjen epätoivon kyydillä

    nuolen hajotessa tomuksi

    kulkien paikkaan jollaista
    ei ollut tarpeen olla olemassa

    niittyjen luota
    kristallisien lampien lumoon

    lumpeenlehtien luo

    ylitä suo

    rikkinäiset ihmiset
    nevan luo

    kesyyntynyt
    vai kesyttämätön
    oletus
  • Runous !

    Olet astunut blogiin runouden

    Tarjolla runouden säveliä .... Blogissa runouden runoilijatar pitää
    sulkakynänsä terävänä, kirjoitellen runoja sekä fiktiivisiä minitarinoita.

    Rakastan kauniita asioita, seikkailuja, arkea, musiikkia, länkkäri leffoja, caravaanailua, brunsseja, ystäviäni, läheisiäni ja runoutta. Muun muassa.

    Suurin osa runoudestani on palavaa, roihuavaa ja polttavaa rakkausrunoutta.

    Runoutta niin jouluun, pääsiäiseen että vappuun. Kuin juhannukseenkin.

    Onnitteluruno korttiin lie etsityin runo. Ja runo menee näin



    Lämpimät onnittelut tästä
    oi iloitkaa, te elämästä


    Runoutta häihin, valmistujaisiin kuin pikaista paranemista korttiinkin.

    Jotkut runot ovat niin tuoreita, ettei sulkakynän mustekkaan ole vielä kuivunut, tarjolla myös vanhempaa runouttani, blogissani runouden…

    Tarjolla tarinoita, nuotion loimuun ja rätinään, nuotion loimu tarvitsee aina tarinan.

    Blogissa kirjoitetaan milloin mistäkin; joskus kohotellaan kulmia, hullaannutaan onnen sirpaleista, kauniista kukista, kevät auringosta, keski kesän kauneudesta… syysruskasta… tai sanoinkuvailemattoman kauniista puista lumiharsossaan…

    Pohditaan olemassaolon syvimpiä merkityksiä ja hetkittäin ollaan… oi niin… ihanan pinnallisia.

    Joskus kokkaillaan gurmee pöperöitä. Joskus arkisempaa. Tarjolla tänään suolainen piiras, arkisempaa.
     
    Pohja
    100 g voita
    2 dl vehnäjauhoja
    ripaus suolaa
    1 dl savu juustoa raastettuna
    1 kananmuna
     
    Täyte
    250 g herkkusieniä
    170 g pekonia, siis yksi paketti noin
    jauhelihaa maun mukaan
    kebabia
    1 sipuli
    1 prk crème fraîchea, vähän niin kuin ranskan kermaa
    2 rkl timjamia
    2 dl ja laitetaas vielä sitä savujuustoa raastettuna
    ¼ tl suolaa
    mustapippuria myllystä
     
    Voiteluun
    kananmunaa

    Nypi kylmä voi ja vehnäjauhot tasaiseksi murumaiseksi seokseksi. Lisää suola ja hienoksi raastettu juusto. Sekoita.

    Lisää lopuksi kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja jääkaappiin.

    Viipaloi sienet ja pekoni. Kuori ja hienonna sipuli. Laita kaikki kylmään pannuun ja kuumenna. Pekonin rasvaa sulaa pikkuhiljaa pannuun ja pekonista tulee rapeaa. Kippaa vähäksi aikaa seos lautaselle.

    Paista jauheliha, kuumalla pannulla.

    Sekoittele välillä, lisää kaikki ainekset myös lopuksi crème fraîche, timjami ja juustoraaste. Nosta pannu sivuun.

    Kauli taikina leivinpaperin päällä. Leikkaa soikion kummallekin sivulle nauhat koko matkalle 1,5 cm:n etäisyydelle toisistaan. Jätä taikinan keskusta ehjäksi.

    Levitä täyte taikinan keskiosaan. Taittele nauhat vuoron perään kummaltakin reunalta täytteen päälle. Voitele kananmunalla.

    Paista uunin keskiosassa 225 asteessa n. 25 min.

    Suussa sulavaa, ja sitten vain popsimaan...

    Rakastan kauneutta, ja viikonloppuja, tuttua ja turvallista, tuhansien järvien Suomea , mutta myös matkustelua... pimenevinä syysiltoina hiljaa lepattavaa kynttilänvaloa.

    Olen kesä ihminen, rakastan kesää.

    Olen ikuinen haaveilija, suurien suunnittelija. Jotkut unelmani toteutan myös.

    Blogi pyörii runouden ja tarinoiden sekä tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia.

    Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista ja myös askartelua, tekstiilitaidetta kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.

    Esirippu nousee, astu runouden säkenöivään maailmaan...

    joskus, blogini runouden, tarjoaa sanoin kuvailemattoman elämyksen.

    Toivottavasti viihdyt runouden sädehtivässä maailmassa … oi, upea lukijani… jostain runosta pidät... jostain et, jotain et jaksa lukaista loppuun ja jotain runoa rakastat...