15.10.2017


klo 17.50


 + 4


Aurinko nousee: 08:09
Aurinko laskee: 17:56

 

Lämpimästi tervetuloa

runouden sävelien

maailmaan

 

kukkaloistoa-1024x301.jpg?1493037015

 

Mitäs sinä lukijani ajattelet tänään ? Mitä mietit ? Penni ajatuksesta ? Minun ajatukseni ovat kaukana....

Voiko ajatuksissaan kauemmaksi matkustaa, voiko maailmassa kauemmaksi mennä kuin tässä blogimerkinnässä suuntaamme, ei.


Siis tässä blogimerkinnässä suuntaamme Viidakkoon.

Aloitan blogimerkinnän kertomalla kolmesta lukemasta kirjastani, teemalla viidakko. Kahta suosittelen, kolmatta en. Tämän jälkeen suussa sulavaa kääretorttua leivotaan kera höyryvän tuoreen kuuman kahvin... Ja päätän blogimerkintäni fiktiviseen tarinaan, jossa matkustetaan... mihinkäs muuallekkaan... kuin viidakkoon...

Tarzan ja Jane lie elokuvien tunnetuin pari viidakosta. Fiktiivisiä. Pidän Tarzaneista, loistavia elokuvia. Tarzan on kirjasarjan sankarihahmo... Tarzan esiintyi ensimmäisen kerran vuoden 1912 romaanissa. Niinkin vanha...

Lukaisin kirjaa, jossa Eurooppalainen valkoinen nainen oli asunut onnellisen lapsuutensa viidakossa, muutti sieltä Sveitsiin opiskelemaan. Paluu Eurooppalaisille juurille oli vaikea kirjassa. Suosittelen tätä kirjaa. Erikoista tässä kirjassa tekee sen, että viidakko kuvataan kirjailijan sanoin lähes paratiisia hipovaksi paikaksi... On ymmärrettävää, että moinen kulttuurien muutos kivikaudelta Eurooppalaisille juurille kouluun, on äärimmäisen traumatisoiva... Lukaiskaa...

Myös laadukkaan luontodogumentin myötä voi matkustaa viidakon uumeniin tv ruudun äärellä.


En ole matkustamassa viidakkoon, krokotiili popsisi minut aamupalaksi. Vain ajatukseni ovat tänään viidakon uumenissa. Luontodogumentti riittää minulle...

Viidakossa popsitaan mm. kalaa. Kalastellaan toisin sanoen.

Suosittelen toista kirjaa... erittäin antoisaa kirjaa raamatunkäännöstyöstä Papua-Uusi-Guinealla. Papua-Uusi-Guinealla on satoja eristyksissä asuvia heimoja, ja satoja kieliä.
Näyttäviä koruja, etenkin nenäkoruja.
He tanssivat ja laulavat paljon.

Norjalainen perhe muuttaa Papualle, Umanakaina heimon luokse asumaan vuosi kausiksi. Heimo elää kuten kivikaudella viidakossa... kuin historian havinassa...

Perhe oppii  heidän kieltään ja kääntävät Raamatun.

Todella mielenkiintoinen kirja maailman avartamiseksi ja uskonelämänsä vahvistukseksi.

DSCNkuva0111_%282%29.jpg

Viidakko rummut soivat, tässä blogi merkinnässäni.

Ja heillä on viidakossa mm. kaislahameita. Punovat hameet. Mitenkähän kaislojen kuihtuminen ? Punovatko uuden kaislojen kuihtumisen jälkeen... Kasveilla kutominen on vaikeaa. Etenkin kukka punokset, kukkivat vain hetken.


Olen käsityö ihminen. Siksi mietin moista.


https://tekstiilitaidettaaskartelua.vuodatus.net/lue/2017/09/lentava-matto-1

Lukaisin myös kolmannen kirjan, missä valkoinen mies, matkustaa viidakon uumeniin. Tämä on eri kirja... Äärimmäisen väkivaltainan heimo. Pakanallisia pääkallo tolppia verellä lotrailuineen... nämä vaihtuvat armoon ja rakkauteen... kirjassa, tosi tarina...kun valkoinen mies julistaa heimolle Jumalan sanaa...


Tämä kirja oli mielestäni liian raaka...


Olen tällä teemalla lueskellut kirjallisuutta. Loistavia kirjoja...


Kasvomaalauksineen.... koruineen... viidakossa elellään kuin kivi aikakaudella...


Palmuja ja trooppinen ilmasto.

 

 

kukkaloistoa-1024x301.jpg?1493037015


Ja koska ollaan viidakon tunnelmissa, niin...
maistuiskos...


KIRAHVIN KAULAN NÄKÖINEN KÄÄRETORTTU !

1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
4  kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vanilijasokeria
1 tl leivinjauhetta

225 astetta  n.8 min, liinan alle kumoamisen jälkeen.

Täyte:

5 appelsiinia, kuori, lohko.
Keitä kattilassa, vanilija jauhon kera appelsiineja kunnes suurin osa vedestä oli haihtunut.

1 prk  vispiä
150 g tummaa suklaata sulatettuna
cointreau appelsiini likööriä maun mukaan
1 prk vanilija rahkaa
sokeria tarvittaessa

Vatkaa vispi, lisää rahka, sulatettu ja jäähtynyt suklaa. Lisää likööri ja sokeri, sekoita hyvin.

Appelsiinisose ensin jäähtynelle pohjalle ja päälle suklaaseos. Kääri kokoon.

Päälle keltaisesta  vanilja massasta levy, jossa ruskeasta sokerimassasta ympyröitä...

Tai toinen vaihtoehto

Kääretorttu vanhalla kääretorttu reseptillä. Mikä vain kääretorttu resepti toisin sanoen käy.

Värjää reilu ruokalusikallinen kääretorttutaikinaa kaakaojauheella vaaleanruskeaksi. Pursota pisteitä pellille. Värjää toinen ruokalusikallinen vielä tummemmaksi. Pursota... Pilkut pursotetaan lomittain, ei päällekäin.  
Pursota loppu taikina pellille. Älä kaada taikinaa kerralla, sillä muuten pilkut menevät sekaisin.
 
Paista kääretorttupohjaa 225 asteessa noin 8min.
Anna jäähtyä korkeintaan 15 min. Liian kauan jäähtynyt  pohja on vaikeampi rullata.
Täytä torttu siltä puolelta, jossa ei ole pilkkuja. Kääri varovasti rullalle leivinpaperin avulla, jotta taikina ei repeile.  Kuviot, pilkut jäävät pinnalle näkyviin.

Ja näin sinulla on suussa sulavaa "kirahvin kaulaa". Maistuu parhaiten juuri keitetyn, tuoreen kahvin kera...

Tänään ajatuksissani suuntasin äärimmäisen kauaksi. Viidakon uumeniin.
Lukaisin mielenkiintoista lehteä viidakosta. Lehdessä oli lehtijuttu, jossa kerrottiin seuraavaa...valkoinen suomalainen nainen on viidakossa, intiaanien parissa. Kuulumisissa rakennettiin koulua.


Heillä on viidakossa sanonta...
"Maissipellolta on tultava juosten..." Kaiken on oltava siis tuoretta.
Blogeistakin lukaistaan tuoreimmat kirjoitukset, lehdistä uusimmat lehdet.
Kuulumisistakin mielellään vaihdetaan uusimmat kuulumiset.

Mitä sinulle kuului kaksi vuotta sitten ? Tai eilen ? hahahha... ei ei ei...


Hyvä sanonta, vai mitäs upea lukijani.

 

kukkaloistoa-1024x301.jpg?1493037015


Ja tarinan aika... Olen tarinan kertoja. Fiktiivinen.

 

Tarina: Kalakukko


Olen Laila, eläkkeellä oleva matematiikan opettaja.


- Ukko kulta... loman paikka. Kanarian saaret on niin nähty, että suunnataan Papua Uusi Guineaan...totean
- Liian kallista
- Höpö höpö, viidakossa ei ole edes rahaa, he elävät kuin kivikaudella.


Seikkailunhaluisille matkustajille, siis meille, loistava lomakohde.
Villi luonto odotti meitä.
Otimme rokotukset, vakuutukset sun muut ennen lomaa.


Pitkä lento, ja pari lentokoneen vaihtoa. Hoh hoijakkaa. Puolessa välissä matkaa tuumin, eikö me koskaan olla perillä. Luin kolme kirjaa lennoilla. Kaksi oli loistavaa kirjaa, teemalla gurmee keittiö, kolmannen luin aikani kuluksi. Muffinsseja ja cup cakeja käsitteli tämän kolmannen kirjan teema.


Ja niin saavuimme perille.


Hotellimme oli keskellä kaupunkia. Asuimme seitsemännessä kerroksessa.


Kaksi ensimmäistä päivää, meni lomalla nukkuen matkaväsymystä pois.


- Kutsutaanko kaupungin vilskettä viidakkoksi, mieheni avasi keskustelun kolmantena päivänä aamiaisella.


- Papua-Uudessa-Guinean sademetsissä asuu satoja heimoja, jotka puhuvat yli 750 erilaista kieltä tai murretta. Täällä puhutaan eniten kieliä maailmassa... voimme siis huoletta puhua äidinkieltämme Savoa, hiljaa, lujjoo ja kovvoo... suunnataan viidakkoon...


Sademetsiä ja alkuperäiskansoja, tulimme hakemaan.


Niin palkkasimme oppaan, viikon vietettyämme kaupungin vilskeessä.


Papua-Uusi-Guinea ei kuulu tyypillisimpiin turistikohteisiin. Joten opas ei ollut nähnyt turisteja lainkaan.


Menimme autolla, kanootilla ja loppu matkan kävellen, viidakkoon....
Saaria ja tiheää sademetsää.


Uuden-Guinean saaren halki kulkee vuoristoketju, jonka korkeimmat huiput kohoavat jopa 4 600 metrin korkeuteen.

Viidakon kukkaloisto häikäisi kauneudellaan.


Kohtasimme heimon, joka ei ole kertaakaan ollut kosketuksissa muuhun maailmaan.


Oppaamme neuvoi, että nyt on viisainta lähteä.


Niin juoksimme, menimme kanootilla hurjaa vauhtia ja autolla kaahasimme takaisin hotellillemme.


Ilmasto on tietenkin trooppinen. Sadekausi alkaa joulukuussa ja kestää maaliskuulle saakka.


Kun kolmas lomaviikko alkoi, snorklailimme ja nautimme eksoottisista luontoelämyksistä. Tämä kolmas viikko oli lomamme timantti... viihdyimme hotellilla ja snorklailemassa...


Kameralla räpsin lähes viisisataa kuvaa.

.
Aikataulut ovat epätarkkoa, syvällä viidakossa ei ole edes kelloa.


Kaupunki on rauhattoman kaupungin maineessa, joten liikuimme vain päivisin.


Ja niin neljä loma viikkoa tuli täyteen.


Taas uuvutta lento, luin kolme kirjaa.


Ja niin saavuimme kotiin Kuopioon.


Saarista koostuvan Kuopion sykkivin sydän on lupsakan savolainen tori.


Laitoin kalakukon uuniin paistumaan. Ja palauduin kymmenen tunnin aikaerosta.


Ja aloin selailemaan lomakuvia.


Sen pituinen se


Tarinan opetus oli:

Lukeminen on loistava harrastus

 

Yhdessä minitarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatkosarjaa, ei... näin pääset uutena lukijanakin kärryille tekstistä...

Kun luet blogiani pidemmälle, tarjolla tarina Matka, juuri lukemasi tarina ei ole jatkotarina tähän tarinaan, ei...

 

 

 

 

Näissä tunnelmissa
näissä tunteissa

Runoilijatar

 

Ps. Seuraavaksi ajattelin lukea Kaija Taival: Näky toteutuu viidakossa, en ole lukenut vielä tätä kirjaa, joten ei ole mielipidettä kirjasta