Olen tarinan kertoja, tarjolla fiktiivisiä tarinoita.

On siis tarinan aika. Ja tarina menee tällä kertaa näin... olkaas hyvä...

 

runoilijatarvirpi.jpg


KIRJOJA NOTKUVA KIRJAHYLLY

Olipa kerran...

Mies,  Jaakko nimeltään, huhtikuussa hänelle kilahtaa mittariin huikeat 63 vee, eläkkeellä, työuransa teurastamossa tehnyt, melankolikko.

Hän rakastaa huhtikuuta, kevättä, luonto heräilee eloon, että hän vihaa tammi... helmikuun pakkasia. "Voi hiihdellä ja lasketella", tuumi Jaakon sisko hänelle. "Ja vielä hiihdellä, mittari näyttää miinusta ja vielä kolmeakymmentäkahta, -32, Jaakko murisee... Jääpuikot vain roikkuvat korvista ja mitään ei voi tehdä, kun on niin kylmä."

Pitäisiköhän ottaa äkkilähtö Teneriffalle viikoksi, kahdeksi, tuumii Jaakko. Hän on eläkkeellä, hänellä on aikaa.

Työuransa hän teki teurastamolla, lihansyöjä, rakastaa paksuja pihvejä...

Hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Hän on joskus 80 luvulla kuulunut kirjakerhoon, tämän johdosta. Eroaminen kirjakerhosta, oli tehty niin vaikeaksi, että kirjahylly täyttyi.


Nahkasohva on kulunut, 80 luvun tyyliä sekin.


Ei antiikkia, vaan kulunutta, elämää nähnyttä pintaa, kuin tarinan mieskin on.


Hän polttelee sikareitta, aikoo lopettaa, mutta hän polttelee sikareitaan.
Parvekkeella tosin, ei sisällä.


Hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.


Hän on kompastellut elämänsä taipaleella, mutta myös noussut ylös. Hän on ottanut takapakkia, mutta myös harppaavia askeleita. Hän on vienyt tassua toisen tassun eteen elämän hiihtoladuilla, elämän mutkaisilla kaduilla, sinnikkäästi, vaikka melankolikko onkin.

 

Hän syö maksalaatikkoa ja valmisruokia, ei osaa kokata.


Ja omistaa yhden nuhruisen kravatin. Harvoin hän sitä pitää, viimeksi piti isänsä hautajaisissa. He eivät olleet isänsä kanssa läheisiä.


Hänen äitinsä oli yksinhuoltaja, edesmennyt hänkin jo,  hankala luonne. Hänen äitinsä vihasi hänen isäänsä, eronnut kun oli. Ehkä hän vihasi syystä hänen isää. Monesti viha ansaitaan. Harvoin sitä mukava ihminen on vihattu.


Mies on melankoliaan taipuvainen, vaikka hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.


Hänellä on sisko, iso sisko, joka vierailee silloin tällöin hänen luonaan. Sisko tuulettaa samalla matotkin, totta vie hän saisi itsekin mattonsa tuuletettua.


Parrakas mies, käy trendikahvilassa, kahvilla.


Hän ei sovi trendikahvilan sisustukseen, nuhruisen takkinsa kanssa, mutta kahvilan tiskin takana hänelle hymyilee sädehtivää hymyään nelikymppinen Pirjo, hymy lie syy kahvilassa ramppaamiselle.

Kahvilassa on tarjolla kasvispasteijoita, näitä Jaakko ei osta. Hän juo cappuccinonsa meetvurstisämpylän kera. Tai sittenkin poropiiraan, miksi ei kinkkusämpylänkin kera. Hän miettii kauan, ja päätyy poropiiraaseen Jonoa kertyy hänen taakseen, mutta Pirjo hymyilee kauniisti ja hän saa arvokasta aikaa hymyn kohteen kanssa.

Pirjo työskentelee osa-aikaisena trendikahvilassa, hän lähti nelikymppisenä vielä kouluun. Etäopiskelee. Hän viihtyy trendikahvilan tiskin takana, tämä ei ole syy opintoihin, vaan mielenkiinto opintojen alaa kohtaan. Hän lukee maantiedettä. Pirjo on kävelevä navigaattori. Hän tietää missä päin Suomea sijaitsee Kaskinen, pienin kaupunki. Kaskinen sijaitsee Pohojanmaalla, länsirannikolla.... Tai missä päin Afrikkaa sijaitsee Lagos... se sijaitsee Nigeriassa, ja on Nigerian suurin kaupunki.... mutta opinnot eivät ole vain karttojen lukemista, vaan laajat opinnot. Tulevaisuudessa hän työskentelee maantiedon opettajana ja keittelee myös trendikahvilassa kahvia.

Mount Everest ei ole maailman korkein vuori, eikö korkein vuori ole Ecuadorissa oleva sammunut tulivuori Chimborazo ? Pirjo miettii. Kun vuoren korkeus mitataan merenpinnasta, on Everest edelleen kaikkein korkein... riippuu mistä mittaa. Jos mittaa keskipisteestä... Tällaista rataa Pirjon ajatukset kulkevat. Hän miettii suurimman osan ajastaan geomediaa. Paikkatieto on geomediaa.

Hän on nelikymppinen, ei erityisemmin hyvin säilynyt, joten Jaakko luulee Pirjoa jo viidenkymmenen kieppeillä olevaksi.

Pirjo on eronnut, hänellä on kaksoset, parikymppiset tytöt, jo maailmalle muuttaneet. Arvokkain asia hänen elämässään.

Ex:n kanssa he ovat hyviä ystäviä, mutta jos ex alkaa haikailemaan Pirjon perään, tämä aiheuttaa riitaa. Mutta ex on hänen paras ystävänsä. Ihmiset voivat erota ystävinä, aivan hyvin.

Tv:stä hän seuraa saippuaoopperaa. Ja vapaa aikansakin hän käyttää maantieteellisten kirjojen lukemiseen. Hän lukee paljon, paljon...

Hänen äitinsä, kuusissakymmenissä oleva, odottelee eläkepäiviään. Hänellä on hyvä äiti. Ja perhe on Pirjolle tärkeä.

Pirjo on elänyt suht onnellisen elämän. Hyvät lähtökohdat elämään on tarjonnut hyvä äiti. Lataamot notkuvat ihmisiä, joiden äiti on heidät hylännyt, tai hirret roikkuvat ihmisiä, jotka ovat lastenkodista lähtöisin.

Elämä on kohdellut häntä suht hyvin.

Pirjo on syntynyt Suomeen, ei nälänhädän keskelle. Ja hän omistaa perinteisen positiivisen asenteen, hänen lasi on puolitäysi, ei puolillaan... tai puoli tyhjä... tai hän ei ajattele, että onpas ruma lasi, kuin kriitikko ajattelee... tai miten vain... hän näkee asioiden valoisat puolet, hän on enemmän kuin realisti, ripauksen optimismiin kallellaan.

Pakkasestakin hän löytää hyvät puolet... kuinka ihanaa, voi tuulettaa matot, täydellinen sää tuuletukselle.

Ja mikä parasta, hän keittelee todella hyvät kahvit...

Hän on käynyt kurssin... josta päällimmäisenä jäi mieleen "hymyile, asiakas on aina oikeassa." Ja Pirjohan hymyilee, niin että vain takahampaat vilkkuvat. 8┘ näyttää olevat ehjä.
(8┘ tarkoittaa oikean yläleuan viimeistä hammasta).


Pirjo on todellinen romantikko. Hän rakastaa kaikkea romanttista, ruusuja, kynttilän valoa, hempeilyä, tangoa...


Hän on huomannut Jaakon, vakio asiakas kahvilassa, ja muistaa hänet, kyllä.


Mukavan oloinen mies, Pirjon mielestä.

Se saako parrakas mies (Jaakko) ja Pirjo toisensa, sitä ei tämä tarina kerro, sen tämä tarina tosin kertoo, että hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Ja Pirjo rakastaa lukemista, kirjojen avaavaa maailmaa.


Sen pituinen se.


Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Tulevaisuus on syy jatkaa.