3.6.2019
Maanantai
+ 12, vettä satelee
Aurinko nousee: 02:50
Aurinko laskee: 23:43

Tervetuloa blogiini


runouden sävelin

 

kuva3-1024x992.jpg?1492345856

 


Vettä satelee... oi malttakaamme vielä, ihanat lukijani... helteet ovat nurkan takana. Loppu viikosta pitäisi lämpömittarin kivuta huikeisiin lukemiin (sää ennustuksen mukaan).


Rakastan hellettä. Auringon paistetta... Pitkän ja pimeän, kolean talven jälkeen, kesä tuntuu hurmaavalta.


Katsoin Tappaja hain.
Jo elokuvan tunnus musiikki on selkäpiitä karmiva.
Tappaja haista on tehty useita eri versioita.
Tunnetuin lie 1975 ensi iltansa saanut jännityselokuva, joka perustuu samannimiseen bestselleriin.
Ihan hyvä elokuva.
En sukeltelisi hai vesistössä, en.
Olen muuten ollut metrin päässä haista (ja suluthan jätetään tekstistä lukematta... kuulostaa paremmalta, kun sulut jätetään lukematta : ) akvaario maailmassa tosin, välissä oli akvaarion seinä, mutta kukas nyt sulkuja lukaisisi).

 

2zxDa-19eZf.jpg


Olen raapustellut tarinan, minkä opetus menee runoni Kielo sanoin:


TIEDÄ
ARVOSI


Jos olet blogini vanha lukija, olet lukaissut tarinan ja tiedät mistä puhun.


Kirjoitin blogimerkinnässäni myös siitä, miksi suomalaiset vähättelevät itseään, tämä on äärimmäisen vastenmielistä. Jos sanot, suomalaiselle naiselle, "sinulla on kaunis leninki." Saat vastaukseksi "Tämä nyt on vain tällainen riepu." Anteeksi, että olen olemassa olemuksen suulla vastattuna.


Tämän vasta kohta lie äärimmäinen itse kehu:
"Pisin aika, jonka pohjalainen on ollut kehumatta itseään, on 3:47,56. Ennätys on vuodelta 1957... ja hän kehuskelee sillä jatkuvasti...."


Jos olet vanha lukija, tiedät mistä puhun, terveestä itsetunnosta, siis.


Jos uusi lukijani blogissani RUNOUDEN SÄVELIN, niin...


Olen runoilijatar, Lumihiutaleinen orkidea runoteoksen raapustellut.
Oletkos lukaissut kirjan
Lumihiutaleinen orkidea ? Kaunista runoutta.


Olen nelikymppinen daami (joka lopetti vanhenemisen 28 vuotiaana)... joka pitää lihapadan kuuman höyryävänä, miettii miksi avasi runo ja tarinan kertojan blogin eikä kokkaus blogia leivonta ohjeineen... no... koska runous on aitoa, sitä oikeaa... ja voinhan tähän blogiini Runouden sävelin  lomaan sujauttaa jonkun reseptinkin...


Blogi koostuu pää osin fiktiivisista tarinoista, olen tarinan kertoja, että runouden sulosävelistä.


Runoilijatar rakastaa kesää ja kukkaloistoa...
Särkynyt sydän kukkapensaskin kukkii jo. Äärimmäisen kaunis kukka...


Ja tarina mistä kerroin... sen löydät, uutena lukijanani...  kun luet blogiani eteenpäin...


Tarinan opetus kuului.... siis runoni Kielo sanoin


TIEDÄ
ARVOSI


Raapustelin terveestä itsetunnosta tarinassani.

Jos olet blogini vanha lukija, tiedätkin tämän, ja tiedät mistä puhun.

Kerron tähän itsensä vähättelyyn tai ylitse vuotavaiseen itse kehuun... kultaisen keskitien.

Kysyn sinulta lukijani, missä olet hyvä ? (Voit kommentoida, jos tahdot)
Vastauksen pitäisi tulla kuin kaupan hyllyltä.
En kysynyt missä olet huono, kysyin missä olet hyvä, lukijani ?

Runoni Kielo sanoin

 

KIELO

 

TIEDÄ


ARVOSI

 

Ja sitten sama kysymys blogin pitäjälle, minulle...

Missä olen hyvä ?

Olen mm. hyvä kokki.

Ajattelin, että pitäisikös suorittaa kokki kursseja syksyllä. Ehkä suoritan, ehkä en.

Samantien valmistua kokiksi ? Ken tietää, ehkä, ehkä ei... Tällaisia mietin tänään...

Tämän inspiroimana olen raapustellut tämän päiväisen fiktiivisen tarinani.

Ja kaiken tämän jaarittelun jälkeen, näiden alkusanojen kautta, on aika astua itse tarinaan.

Fiktiivinen, menee näin.

 

2zxDa-19d4i.jpg

 

Olipas kerran...

LYYDIA, 47, KOKKI.

Lyydialla häämöttää viisikymppiset lähitulevaisuudessa, kun hän oli nuori, kaikki oli mustavalkoista, oli dinosauruksia, hiekkalaatikoilla oli soraa, ja lelut, ne olivat puuta ja nekin naulattu lattiaan kiinni. Ruokana oli peruna tai vaihtoehtoisesti pepua. Pepua kokkailtiin pula-aikana jauhosta, kera voin ja vettä. Pyöriteltiin palloiksi ja paistettiin pannulla. Unohtamatta pettuleipää.

Pettuleipää valmistettiin keräämällä levyjä männyn kaarnan alta löytyvistä jälsi- ja nilakerroksista. Kerätyt levyt kuivattiin, kuumennettiin ja jauhettiin, minkä jälkeen ”jauhoista” valmistettiin ruis- tai ohrajauhoihin sekoittamalla pettuleipää.

    4,5 dl vettä
    1/4  hiivaa
    7 dl ruisjauhoja
    2 dl pettujauhoa

Oli saippua, mikä kävi puisille pinnoille, keholle, kutreille ja portaiden kuuraukseen.

Nykyisin on purnukka mikä laitetaan värjättyjen kutrien shamppoon välissä, aamupäivällä, ennen hoitoainetta, iltapäivällä hiusnaamion välissä ennen iltaa jolloin laitetaan permanentattujen hiusten shamppoo. On purnukka ennen purnukan laittoa kutreille... Tämän lisäksi on kahdeskymmeneskahdeksas eri purnukka silmäryppyjen hoitoon. Purnukoita on tuhansia erilaisia, tuhansia.

Puhelimia ei ollut, jos oli asiaa, huudeltiin tuntureiden yli, tai lähetettiin savumerkkejä.

 

LUOLAMIES

 

jo luolamies

ken ties

sen ties

 

Ajat ovat muuttuneet kovin, ajat ovat muuttuneet kovin.

Lyydia valmistui 25 vuotiaana suuhygienistiksi, muita kouluja hän ei ole käynytkään.

Onnellisesti naimisissa eläkkeellä olevan miehensä kanssa, lapsia on neljä, lapsenlapsia kaksi.

Vapaa-aikansa hän viettää mökillä.

Ikää on mittarissa neljä ja seitsemän.

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin...

Olen Lyydia.
Hammaslääkäri.


Ajattelin vaihtaa alaa.

Lähteä koulunpulpettia kuluttamaan vanhana.


Missä olen hyvä...
Olen hyvä kokki...


Ja niin hain kouluun. Kokki kouluun. AIKUISOPISKELIJAKSI.
Pääsin. Opiskelu kaverini olivat nuoria, nuorin oli vasta 22 vuotias, nuorempi kuin lapseni... mutta huokaisin helpotuksesta kun näin yhden opiskelukaverini, nimittäin Auroran. Hän oli jo juhlinut viisi ja nolla syntymäpäivänsä.


Lukea , opiskella, teroitella aivojaan ja parantaa taitojaan, tämä kannattaa aina.


Opinnot olivat tylsiä, kun aloitin koulun.
Aloitimme perunan keitosta.
Kuka vain osaa keittää perunat.
Tämän jälkeen opinnot sisälsivät vitamiinit.
Hohhoijakkaa, sanon minä.
Etäopintoja tein kiillotettua purukalustoani purren. Purukalustoni kiillottelin viimeisessä ammatissani.
Mietin, teinkö virheen.
Olisikos vain pitänyt pitäytyä juhannus pöydän koreaksi laitossa läheisilleni.
Ja niin vieri vuosi, niin vieri toinen vuosi.
Ja aloin pitää opinnoistani.


Kolmas vuosi kun koetti, rakastin jo opintojani, kuin hullu puuroa.


Tosin naapurini työskentelee mielisairaalassa, hän tietää, että kaikki hullut eivät pidä puurosta.
Hänkin miettii alan vaihtoa, kokiksi.
Kysyi minulta, suosittelenko opintoja.
Vastasin, kyllä, oi kyllä.
Puuronkin voi tehdä niin monella eri tavalla.
Aamu on suurenmoista aloittaa mannapuurolla, mansikka kiisselin kera.


Opintojen päätös häämötti.


Kiloja oli kertynyt vyötärolleni plus kaksitoista kiloa. Aurora puolestaa aikoo puolen vuoden kuluttua fitness kisoihin.
Hän tietää mitä laittaa suuhunsa.


Ja niin koetti loppu työn aika.


Missä kaikki sumo painijat ovat... Oi, kuinka heitä kaipasinkaan lopputyöni äärelle.
Oi voi, rakastan ihmisiä, jotka rakastavat ruokaa.


On epäkohteliasta olla syömättä, tosin on kulttuuri,  jossa jätetään hieman lautaselle sapuskaa, näin kokki tietää, että hän on kylläinen, eikä nälkä jäänyt, mutta kulttuurissamme ei ole näin.
On epäkohteliasta kokkia kohtaan olla syömättä.


Ja valitsin ruoaksi, lihapullat, vanhat kunnon lihapullat. Lopputyöhöni.


Raati koostui seitsemästä ihmisestä.
1. opettaja
2. maistelija, allergikko
3. nirso
4. ainaisella epäonnistuneella laihdutuskuurilla oleva
5. anorektikko, nälkiintynyt, karmiva näky
6. kasvissyöjä
7. kurssin järjestäjä, kalastaja


Sain kuin sainkin näytön läpi.
Olen siis loisto kokki.
Hio hei.
Heitin kärrynpyörän, kun minulle ojennettiin koulun todistus kouraani.
Ja niin tämän ladyn kouraa koristaa päästötodistus. Valmistuin ammattiin, samana vuonna, kun kilahti mittariin viisi ja nolla.


No työelämää, ennen eläkettä on vielä kymmenen pitkää vuotta.


Ja teen sitä mitä rakastan, ruokaa.
En sitä mistä en pidä, poraa purukalustoa.


Valmistuttuani hain töihin.
Päädyin japanilaiseen ravintolaan kokiksi.
Ja ruoka, se on suussa sulavaa.
Japanin perinteisimmät juomat ovat tee ja sake.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:
Lukea , opiskella, teroitella aivojaan ja parantaa taitojaan, tämä kannattaa aina.