TARJOLLA NOJATUOLI MATKAILUA LUKIJOILLENI

kirjoitustyylin ollessa fiktio : )

runoilijatarvirpi.jpg

 

Oikealla olevasta blogi-arkistosta klikkaamalla

pääset lukemaan runoutta että tarinoita.

 

kukkaloistoa-1024x301.jpg?1493037015

 

TÄSSÄ BLOGIMERKINNÄSSÄNI ON TARJOLLA NOJATUOLIMATKAILUA LUKIJOILLENI.

https://virpiveronica.vuodatus.net/lue/2019/03/nojatuolimatkailua

YLLÄ OLEVASSA LINKISSÄ MATKUSTETAAN VIIDAKON UUMENIIN

ALLA OLEVASSA LINKISSÄ MATKUSTETAAN PUOLAAN

https://virpiveronica.vuodatus.net/lue/2019/04/olen-tarinan-kertoja-on-fiktiivisen-tarinan-aika

JA SEURAAVASSA FIKTIIVISESSÄ TARINASSA MATKUSTETAAN SULOISESSA TUHANSIEN JÄRVEIN MAASSA, KOTO SUOMESSA, JOJENSUUHUN. TARJOLLA KOTIMAAN MATKAILUA : )

 

virpi.jpg

 

 

Ja tarina alkaa...

Tarina kertoo tenniskavereista Emiliasta, 30 ja Liljasta, 30. Lilja on matkustellut paljon maailmalla, tämän kesäloman hän tahtoo viettää koto Suomessa, tuhansien järvein maassa. Hän ei ole koskaan käynyt Joensuussa, joten tämän kesän kesälomareissunsa hän suuntaa Jojensuuhun. Hänellä on kotomaa näkemättä, vain Kokkola, missä on juuret on nähty sekä Helsinki. Aasia ja Etelä-Amerikka on puolestaan nähty. Hänellä on kesäloma parhaillaan, merkonomi, onnellisesti naimisissa, hänen miehellä on heinäkuu lomaa. Ja hän on ylpeä ocicatin omistaja. Katti on nimeltään Hopeatäplä. Pantterimainen ... voimakas, eleganssi olemus. Kissa näyttelyissä reissaava upea kissa. Villikissan ulkonäöstä huolimatta, mitä lempein, rakastettavin, sosiaalisin rotu.... Tarinan henkilö viettää kesäkuun kesälomaa. Tenniskaveri on eläkkeellä (nuorena, selän johdosta). He suuntaavat tenniskaverin kanssa maalauksellisiin maisemiin, Kolille.

Ja tarina ... se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä...

KESÄLOMA


Panostan lomallani asumiseen, mitä enemmän hotellissa on tähtiä, sen parempi. Kerran vuokrasin halvimman majoitusvaihtoehdon. Karmiva murju, kummituskartano  ja vuokran antajan takia piipahdin terapiassa, niin ilkeä pakkaus oli hän... tästä viisastuneena panostan majoitukseen lomillani.


Mitä enemmän tähtiä on hotellissa, sen parempi, totean tenniskaverilleni.


Virheistä pitää viisastua.


Majoituksen varaaminen on jäänyt viime tinkaan, kesälomallani.
Ensimmäinen hotellivaihto ehto oli jo täynnä, olisi pitänyt tammikuussa varata jo hotellihuone.
Mutta toinen vaihtoehto vielä tarjosi vapaan huoneen.


Ja niin pakkasin kimpsuni ja kampsuni.


Kiharrin, harja, hiuskiinne, muotovaahto, meikit, hammasharja, kännykkä ja laturi, juhlavaatteet, arkivaatteet, jumppavaatteet, yöpuku, korkkarit, lenkkarit listan jatkuessa loputtomiin. Tennismaila ilman muuta löytyi matkatavaroistani.
Sain kuin sainkin kaikki tavarat mahtumaan kahteen valtavaan matkalaukkuun. Jotka sitten nostin farmariauton peräkonttiin.


Minulla on laadukas auto, ostin uutena.
Virheistä pitää viisastua.
Edellisten autojen korjaus maksoi saman verran kuin uusi auto ja ei uskaltanut lähteä pitkälle matkalle romuilla.


Ja niin kesälomareissumme starttasi.

Lähdin tenniskaverini kanssa kiertelemään suloista tuhansien järvein maata. Suloista koto Suomea.


En pidä lentämisestä, ja ulkomailla olevasta turvattomuuden tunteesta. Passia ei tarvittu tälle kesälomareissulleni.

Olen nähnyt maailmaa, onnistuneita reissuja ja vähemmän onnistuneita reissuja.

Mutta kotomaa on näkemättä.

Kyllä kyllä.

Olen Kokkolasta kotoisin, Kokkolassa syntynyt, koulut käynyt ja koko ikäni asunut. Lappi on kokematta, Helsingissä olen tosin käynyt. Helsingistä olen lentänyt Marokkoon jne...


Vietin suloisen kesälomani koto maassamme.
Kokkola-Nivala-Pyhäsalmi-Kuopio-Joensuu. Siinä kesäloman reittini.
Kuutisen tuntia vie matka.
429 kilometriä.
Pysähdymme matkalla ilman muuta.


Seitsemän sillan kaupunkiin. Joensuuhun.

Navigaattori neuvoi perille helposti.


Kaupungin syke miksattuna maalaisidylliin. Tätä on Jojensuu.
Lävitse virtaa Pielisjoki.
Kauppatorin karjalainen meno.


Illalla menimme Kerubiin siiderille tenniskaverini kanssa.

 

Olimme siis tenniskaverini kanssa Saimaan Pyhäselän pohjoisrannalla Pielisjoen suulla Pohjois-Karjalassa.

Asukkaita on noin 77 000 ihmistä.


Kaupungin nimikkoeläin on  rupilisko.


Rupilisko, vai niin, vastaa tenniskaverini Emilia kysyvästi.

Seuraavana päivänä suuntasimme kirkkoon Joensuussa.


Joensuun kirkon on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck vuonna 1900. Kirkko valmistui vuonna 1903.


Pääosin punatiilinen kirkko on tyyliltään jugendvaikutteista uusgotiikkaa.


Alttaritaulu vuodelta 1910.

 

runoilijatar.jpg

 
Kaunis kirkko, tyylikäs alttaritaulu. Ja tunnelmallinen paikka.


Ja niin jatkoimme matkaamme tenniskentälle, tenniskaverini kanssa. Hän on taitava pelaamaan. Lyö pallon aina oikealle, sen jälkeen vasemmalle, minä väsyn juoksemiseen, ja hän voittaa siksi, vaikka selkäranka on kiero kuin korkkiruuvi.


- Mikä se on se Elli ?
- En ymmärrä mistä puhut ?
- Täällä on joku Elli, jonka kaikki tuntee ?
- Ai se, Joensuun Elli.
Joensuun Elli on fiktiivinen hahmo laulusta.
Televisio sarja ja elokuvakin.
Kysytääs joltain.
Ja niin kysäisen ensimmäiseltä vastaan tulevalta henkilöltä, kuka on Joensuun Elli ?
Joensuun Ellinä tunnettiin kiertelevä vanha, pienikokoinen nainen, joka lähes eli ja matkusti kaukojunissa, vielä 1970-luvulla.
VR-llä on käytössä Elli-niminen radantarkastusvaunu, ilmeisesti viittaa Joensuun Elliin.
Vai niin, mielenkiintoista. Vastaan, ja toivottelen hänelle aurinkoista päivän jatkoa.


Ja niin oli Joensuu nähty ja koettu. Olimme kokeneet yöelämän, kirkon, urheilun, tenniksen kautta ja tiesimme legendan tarinan, nimittäin Joensuun Ellin tarinan. Onko meillä vielä jotain kokematta ? Kysäisen tenniskaveriltani. On, nimittäin karjalanpiirakat. Suussa sulavat karjalan piirakat. Niinpä lähdimme karjalanpaistia, ja karjalanpiirakoita metsästämään.

Oli koettu ruokakulttuuri, yöelämä, kirkko, urheilu, onko vielä jotain kokematta kauniista Jojensuusta ? Tenniskaverini kysäisee minulta.

On, nimittäin museo.

Ja niin astumme aikakoneeseen, sukellamme historian havinaan, tiemme vei museoon. Museosta päästyämme totesin, että...

Käydään kirjastossa. Kirjasto on vielä näkemättä.
Ja minkä elämyksen Joensuun kirjasto tarjosikaan.
Hieno kirjasto.
- Löytyykö kirjastosta Joensuu-Suomi sanakirjaa
Sen mukaan mie on minä ja sie on sinä.

Sitten suloinen Joensuu olikin jo nähty...

Tämän jälkeen...


Jatkoimme tenniskaverini kanssa matkaamme.
Ja päämäärämme oli Koli. 70 km Joensuusta.
Kesälomareissumme sijoittuu kesäkuulle, jolloin päivä on pisimmillään ja Kolin kukkaloisto hehkeimmillään.
Pielisen aallot, saaret, rannat, lumoavat.
Kolin maisemissa sielu lepää.


Kolia ihailtuamme palasimme Kokkolaan.


Paluumatkalla pysähdyimme ilman muuta Savon sydämeen, lupsakkaan Kuopivoon, torille, kalakukkoa popsimaan.
Kesälomareissu oli onnistunut.


Kotiuduttuani mummoni soitteli minulle ja kysyi kesälomareissusta. Reissu oli onnistunut, totesin. Tennistä pelasin. Ja Kolin maisemat olivat häikäisevät.


Sen pituinen se.


Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Virheistä viisastuen. Virheistä pitää viisastua.