Keskiviikko
26.6.2019
+ 16
Aurinko nousee: 02:21
Aurinko laskee: 00:19

 

 

MANNAPUUROA JA MANSIKKAHILLOA

on tämän päivän tarina nimeltään.

 

DSC01852%20%282%29.jpg

 

 

Olen raihnainen kuin vanha lapanen (mm. selkä reistaillut)... mutta tästä huolimatta nautin kesästä.

Minulle kuuluu kiitos hyvää, toivottavasti sinullekin lukijani.


Tämän päivän tarinani kertoo Isabellasta, hänen luonaan vierailee hänen ystävättärensä Iisa, ja he popsivat mannapuuroa Isabellan juuri mansikkapellolta poimivien mansikoiden kera.


Tarinoissani on paremmat tarinoiden opetukset, kuin itse tarinat.


Ja tämän päivän tarinan opetus on huikea: astu omat askeleesi elämäsi poluilla. Älä sovita toisen monoja jalkaasi, ne eivät ole sopivat, vaan omat askeleet, tassua toisen tossun eteen vieden mutkaisella ja joskus iloisen aurinkoisella elämäsi polulla. Omat askeleesi.

runokirjankansi.jpg?1492345628

Ja fiktiivinen tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä

Tarinan henkilöt: Isabella, kenen suulla tarina kerrotaan

Isabellan ystävätär: Iisa

Tarina alkaa...



Mansikat ovat parhaimmillaan poimittaviksi, ja niinpä keräsin mansikoita. Keittelin mannapuuroa ja siihen lisäsin suussa sulavia mansikoita, juuri poimimiani.


Voin todella pahoin lähtökohtieni johdosta. todella pahoin.


Yksinhuoltaja äitini on kuollut, sairaus runteli hänet, ja äitipuoleni, no... hänelle kalpenee Tuhkimonkin äitipuoli.Niin ilkeä.


Olen saanut osakseni sanoin kuvailematonta sättimistä sukuni osalta... sanomattakin selvää on se, etten ole sukuihminen.


Ulkopuolelle sulkemista, ja mustamaalaamista valhein.
En pidä valheista.


Voin todella pahoin lähtökohtieni johdosta.


Emme ole läheisiä, saati tekemisissä sukuni kanssa.


Ja silti he osaavat satuttaa minua, syövyttää minua, tuhota minua.


Ajattelin synkkiä ja menneisyyden haamut kietoivat minut otteeseensa mannapuuroa keitellessäni.


Ovikello soi.


Ystävättäreni saapui kylään. Hänellä on onnellinen perhe, ja hänen lapsillaan iki ihana mummila. Hyvät lähtökohdat elämään.


Ystävättäreni Iisa näki kuinka pahoin voin.


Hän koetti piristää mieltäni.
- Oletkos ajatellut terapiaa ?
- Mitä se auttaisi, he eivät siitä miksikään muutu, pahenevat vain. Asiat eivät pillereitä popsimalla parane, vastasin hänelle.


- Oletko ajatellut, että karma kostaa heille heidän pahat teot ?
- En usko karmaan, vastasin,
- Entäs taivas, helvetti teoriaan ?
- Siihen uskon, vastasin.


Mutta poistaako se heidän pahoja tekojaan minua kohtaan, ei.


Että voin huonosti heidän takiaan.


ja tarjosin mannapuuroa mansikoilla, kahvin sijaan Isabellalle.


Hän on sydämellinen pakkaus, sydän täyttä kultaa.


- Maailma ei ole oikeuden mukainen, maailma on kuin viesti joukkue hiihto. Yksi hiihtää nopeaa ja loput ryömivät matkan, ja kaikki nappaa mitalin, Iisa toteaa ja jatkaa...
Yksi uurastaa ja toiset laiskottelevat uunin pankolla.
Maailma ei ole oikeudenmukainen.


Maailma on epäreilu, mutta muista, joskus se on epäreilua sinun hyväksesi   ; )


Oikeamielisyys voi tarkoittaa niin ihmisen hyvettä kuin sosiaalisen järjestelmän tai teon ominaisuutta, Iisa aloittaa luennoinnin oikeudenmukaisuudesta.


Oikeudenmukaisuutta voidaan pohtia filosofisia, moraalisia, oikeudellisia tai teologisia näkökohtia painottaen.


Oikeudenmukaisuus on hyve.


Aristoteles omistaa käsitteelle kokonaisen kirjan. Hänen mielestään äärimmäinen hyve, siis korkein ja täydellisin.


Noin vuonna 340-397 eräs ajattelija määritteli jumalallisen oikeudenmukaisuuden tasapuolisuudeksi ja anteeksi annoksi.
12251274 vuosina sisällyttää oikeudenmukaisuuteen kolme osa-aluetta:
1. vaihdannainen vanhurskaus
2. jakava vanhurskaus
3. lain mukainen vanhurskaus.

Martti Luther puolestaan jakaa oikeudenmukaisuuden kahteen lajiin:
1. evankeliumin vanhurskaus
2. yhteiskunnallinen vanhurskaus.

Jokainen toivoo tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti, toteaa Iisa.


Mutta onko oikeudenmukaisuus sama asia kuin reiluus?


Vai esimerkiksi sitä, että kukin saa ansionsa mukaan?

Ihmisarvo. Se on oikeudenmukaisuutta.


Oikeudenmukaisuus voidaan jaotella myös kolmeen, 3, osaan siis... Universaalisuus eli yleismaailmallisuus, luovuttamattomuus ja perustavanlaatuisuus.

"Yleismaailmallisuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisoikeudet ovat yhteisiä maailman kaikille ihmisille ja voimassa kaikkialla samanlaisina. Ne kuuluvat kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta, varallisuudesta, kansalaisuudesta, asuinmaasta tai mistä tahansa muusta seikasta riippumatta"

- Vai niin, totean ystävättärelleni, joka suu vaahdoten raatailee oikeudenmukaiseuudesta minulle.


Oikeudenmukaisuutta voi myös hankkia, sitä voi vaalia, ja sitä voi toivoa. Ja oikeudenmukainen voi olla.


Ystävättärelläni on tapana raatailla elokuvien roolisanoja. Tehdä näistä fraaseista elämänsä mottoja. Toimii ihan hyvin, jos elokuva on hyvä, mutta jos elokuva on vaikkapas B-luokan komedia, niin...


Minä olen kuin kävelevä korulipas koruineni. Ripustan korviini suuren suuret korvakorut helisemään.


Olen räväkkä väriläiskä.


Iso ääninen ja taiteellinen sielu, kuin taiteilijan väripaletti.


Kutrini ovat iloisen pinkit ja ripset pitkän pitkät, vihreät.


Elantoni hankin huoltoaseman kahvilasta. Automekaanikko en ole, vain kahvipannun pidän kuumana.


Olen amerikan bulldogin ylpeä omistaja.


Iso koira.


Rauhallinen luonne, pitkiä kävelylenkkejä teen Riston kanssa. Koira on nimeltään Risto.


Kiltti, mutta vaaran uhatessa puolustaa omistajaansa.


Millainen on Riston historia. Minäpäs kerron... Amerikan ensimmäiset uudisasukkaat toivat koiria Euroopasta. Ja miksi, no tietenkin siksi, että koira suojeli heidän kotejaan pedoilta.


Rotua on käytetty villisikojen sekä puumien metsästykseen historian havinassa.


Rotu on välttynyt muotojalostukselta, mutta Risto on hurmaavan komea, sanoitte mitä sanoitte.


Dogi on pysynyt suunnilleen samannäköisenä koko historiansa ajan. Koira on äärimmäisen arvokas minulle.


Olen persoonallinen pakkaus.


Naimisissa, onnellisesti avioliiton satamaan purjehtinut nainen.
Uskon avioliittoon.
Suuria rakkaustarinoita on. Ettekö usko, no... katsokaas minua.
Avioliitto on pyhä.

Rakastan elokuvia, mistä löytyy suuria rakkaustarinoita.

Yhden illan juttuja en ymmärrä lainkaan, ne eivät anna mitään.

Miehelläni on ihana suku. Hän on sukuihminen. Toisin kuin minä.

- Olet saanut perheen miehesi suvusta, Iisa toteaa minulle, mannapuuroa mansikoiden kera popsiessaan.

Hän on tässä oikeassa, ja osaan totta vie arvostaa hyvää sukua.


Ja mikäs onkaan elämänmottoni: kuuntele kaikkia, jokaisella on jotain sanottavaa. Ja tästä jos mistä voi oppia, mutta älä seuraa kenenkään jalanjälkiä, luo omat askeleet. Olenkin niin persoonallinen pakkaus vihreine kynsilakkoineni, etten sovi kenenkään askeleisiin.


Erään sukulaiseni unelma oli olla kirurgi, hän työskenteli automekaanikkona. Minusta hän toivoi vähintäänkin sairaanhoitajaa. Minusta ? En kestä nähdä verta, sairaalat ovat kammottavia paikkoja, ambulanssin näkeminen heikottaa, entä sitten joku pernan tai maksan leikkaus, ei tule kuulonkaan. En lähtenyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi, en. Tämä ei ollut minulle pettymys, tämä oli sukulaiselleni pettymys, urallani olisin elänyt hänen unelmaansa, en omaani. En ole ura ihminen, työtä on vain tehtävä. Koetan miettiä vapaa ajalla mahdollisimman vähän töitä.


Elämässä kannattaa tepastella aina omia askeleita.
Minun askeleeni ovat värikkäitä.


Olen opiskellut ompelijaksi, päivääkään en ole sillä alalla ollut. Mutta harrastukseni on ompelu. Ompelin tilkuista laskostetun hameen ja pussihihaisen paidan, neon keltaisen.

Välisanat tarinaan:

Oli mukava illanvietto golfaajien keskuudessa, kerran. Siellä oli Iisa miehensä kanssa, he ovat golfaajia. Ja heidän golf tuttavansa ihmetteli, miksi heistä ei pidetä. (He olivat kohdelleet Isabellaa kaltoin, ja siksi Iisa puolisoineen ei heistä pitänyt). He lopettivat golfaamisen tämän takia, kun eivät olleet pidettyjä.

Ja tarina jatkuu...

Ja niin Iisa kiittelee suussa sulavasta mannapuurosta mansikoilla ja lähtee kotiinsa pakkaamaan, hän on lähdössä kesälomareissulle LapHiin.

Ja minä suunnistin töihin, ilta vuoroon.


Ja niin eräänä kesäkuisena päivänä, juhannuksen jälkeen, huoltoasemalla keittelin jälleen kahvia tavallistakin tavallisempana päivänä. Pannu oli kuuma ja kahvi maistui.


Työpäivän jälkeen suuntasin kotiini, koiran kanssa pitkälle lenkille. Ja miehelle ruokaa laittamaan. Tämä on kuvio mikä toistuu usein elämässäni, kuuma kahvipannu nimittäin, Riston kanssa kävelylenkki ja miehelle kokkaus.


Jotkut päivät ovat parempia kuin toiset. Ne päivät ovat parempia, milloin ajattelen onnellisia ajatuksia. Repaleinen menneisyys välillä valtaa mieleni ja voin pahoin, että voin pahoin, siksi. Jotkut päivät ovat parempia kuin toiset.

Tämä on kuvio mikä toistuu usein elämässäni, kuuma kahvipannu nimittäin, Riston kanssa kävelylenkki ja miehelle kokkaus.

Sen pituinen se.


Tarinan opetus oli:


Astu omat elämän askeleesi....  tossua toisen tassun eteen vieden elämän mutkaisilla joskus kivisillä poluilla, ylä ja alamäessä... mutkassa ja kaarteessa... suoralla... iloiset tanssiaskeleesi elämän hiekkateillä... omat askeleet... elä omat unelmasi, älä toisten unelmia... ihmiset unelmoivat eri asioista...

Jonkun unelma on oma muotiputiikki, tämä on toisen painajainen, toisen unelma voi olla loma palmujen katveessa, ei todellakaan työ muotiputiikissa, tämä voi olla toisen painajainen, turvaton maailman kolkka palmujen kera... Ihmisillä on eri unelmat.



Astu omat elämän askeleesi... elämän poluillasi : )