xlarge-f53e7809-7803-4d14-bc0f-812111365

 

 

Olen raapustellut tarinan kansanperinteitä vaalivasta Ceciliasta. Tässä alkusanat fiktiiviseen tarinaan.

 

xlarge-f53e7809-7803-4d14-bc0f-812111365



Elämme modernissa maailmassa, tartumme tähän päivään. Älypuhelimet ovat syrjäyttäneet ihmisten kohtaamiset. Netti on tullut jäädäkseen. Luonto on saastuneempi kuin ennen... ja kaiken pitää olla nykyajan mukaista, ajan hermon tempoista.
 

xlarge-f53e7809-7803-4d14-bc0f-812111365

Tarinassani Cecilia vaalii kansanperinteitä, tallennanpas näihin alkusanoihin hieman kansanperinteitä... siispä...


On syyskuu. Yhdeksäs päivä. 2019 : )


Vanhan kansanuskomuksen mukaan syksy saapui syyskuun mukana.


Ennen vanhaan vietettiin kyläjuhlat, mutta sekin muuttui ajan saatossa perhepiirin juhlaksi.


Sienet, ne kuuluivat syyskuuhun.
Syyskynnöt, syksyyn kuuluivat tietenkin myös, historian havinassa.


Ennen muinoin syysmyrskyjen uskottiin merkitsevän paitsi hyvää viljavuotta myös runsaslumista helmi- ja maaliskuuta.
Kurkien varhainen lähtö vuorostaan tiesivät varhaista talvea.
Hetkellinen äkkikylmä ennusteli leutoa syksyä ja myöhäistä talvea.


Karja siirtyi talvisuojaan.

 

xlarge-f53e7809-7803-4d14-bc0f-812111365


 

Täällä meillä päin perinneruokia ovat tuppipotut, halstisilakat, alatoopi, huituvelli ja mm. krivut.


Etenkin nykyisen kotipaikkani perinne  ruoat ovat limppisoppa, rieska ja tyrninmarjakiisseli.


"Entivanahaan, ei mussutettu hampurilaisia eikä pitsoja.
Oikeen vanahaan aikaan ei valamista leipää kehannu etes ostaa. Leivän ostajaa pijettiin laiskana."


Leipä leivottiin.


Laitan vanhan ajan reseptin tähän ...

1 l kirnupiimää
1 kupillinen perunajauhoja vispataan tasaiseksi ja kiehautetaan koko ajan sekoittanen niin, että seos sakenee.
Nostetaan jäähtymään.
Sekoitetaan joukkoon 3 kananmunaa
Sokeria
Rusinoita
Ja vaniljasokeri.
Jäähdytä.
Tee piirakka pohjat  painellen lasin pohjalla, voitele ja vasta ennen uuniin panoa laita täyte.
200 C

 

xlarge-f53e7809-7803-4d14-bc0f-812111365


 

Kansanperinne elää, se siirtyy ihmiseltä ihmiselle, saaden uusia merkityksiä.


Yksi kansanperinne on suomalaisten suhde metsään.


Jo monen moni, historian havinan kirjailija, mm. Kivi, harrasti metsässä samoilua.


Metsä liitetään suomalaisuuteen.


Metsän ammattilaiset, luontoyrittäjät, retkeilijät, partiolaiset, marjastajat, kesämökkeilijät ja tietenkin metsästäjät, mainittakoon, kun raapustelen metsästä.


Suomen maa-alasta yli 80 % on metsää.

Metsät ovat olennainen osa kansallista kulttuuria.


Suomen kansallismaisema oli jo 1800 luvulla järvimaisema metsän siintäessä taustalla.


Ja jopa enemmän kuin puolet suomalaisista, siis 2/3 osaa liikkuu viikoittain luonnossa, joko lenkkeillen tai vaikka koiraa ulkoiluttaen.


Ennen jos eksyi metsään, huokaisi helpotuksesta, kun siellä kohtasi ihmisen, nyt on päin vastoin, kun kohtaa metsässä ihmisen eksyneenä, säikähtää, onneksi koira on turvana.
Maailma on muuttunut kovin.
Maailma on paha, siinä jäätävää realismia.


Metsän säkenöivän kauniista luonnosta haetaan esteettisiä, elvyttäviä ja rauhoittavia elämyksiä.


Metsässä liikkuminen harjaannuttaa myös erätaitoja.


On kauniita luontopolkuja, joita voi käydä juoksemassa, ja sitten kodalla pysähtyä nauttimaan kunnon nokipannukahvit.

 

xlarge-f53e7809-7803-4d14-bc0f-812111365



Harrastin nuorena tanhua. En tiedä taittuisikos enää askeleet ?


Tanhu on myös kansanperinteitä.


Milloin suomalaiset alkoivat tanssia, ei taida olla tarkkaa päivämäärää siihen, ei.


Jo esihistoriallisina aikoina.


Kansantansseilla on juuret eurooppalaisissa tansseissa.
 

xlarge-f53e7809-7803-4d14-bc0f-812111365

 


Kansallispuku, on kansan perinteitä. Fiksu asu valinta hienoihin juhliin, sillä se on asu kriitikoilta vapaa.

Jo pelkkä koru on kallis. Juhlava kaunis puku.


Ajatteles astelet hienoihin juhliin, yli kalliissa muotiluomuksessa, ja asu saa murskakritiikin vaihtoehtona oliis se, että tepastelet paikalle kansallispuvussa, ja tadaa, kriitikotkin ovat hiljaa.

 

xlarge-f53e7809-7803-4d14-bc0f-812111365

 

Eri kansoilla, maakunnilla, alueilla, suvuilla ja perheillä on omia perinteisiä tapoja, joita pidetään arvossa.

Kansantarinat ja muu sanallinen perinne, musiikki, perinteiset esineet ja rakennukset, uskonto ja uskomukset sekä ruokaperinne... nämä ovat mm. kansanperinteitä...

Kansanperinne voi kadota, se voi hiipua hiljaa pois, sitä voi vaalia, ja etenkin sitä voi tallentaa, vaikkapas tarinoihin, kuten tähän tarinaani Ceciliasta...

 

xlarge-f53e7809-7803-4d14-bc0f-812111365



Näiden alkusanojen kautta on aika astua itse tarinaan, tarina löytyy linkistä.

Linkissä tarina kansanperinteitä vaalivasta Ceciliasta:


 

https://virpiveronica.vuodatus.net/lue/2019/04/tarina-17