Torstai 19.9.2019

+ 8

Aurinko nousee: 06:50
Aurinko laskee: 19:32
 
Torstai on toivoa täynnä
 
 
 
Lämpimästi tervetuloa
 
olet astunut blogiin
 
runouden sävelin
 
 

DSCN0213%20%282%29.jpg

 


Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika.


On aika esitellä tarinan henkilöt, he ovat. Leo ja Elsi.
On esittäytymiskierroksen aika...

Leo: Peseydyn palasaippualla, ajan moottoripyörällä, sanon vain kerran elämässäni kiitos, ja silloinkin tarkoitan sitä, tuoksun bensalta, kasvoni ovat kuin kirveellä veistetyt. Olen maskuliininen, mies. En enää muutu, olen jo hionut elämäni tapojeni mukaan. Ikää on sen verran jo kertynyt, vanha koira ei opi uutta. Erä henkinen.


Elsi: Omaan kauniit käytöstavat, mökkeilen, minulla on kultainen noutaja ja ruskeat kutrit. Säilytän vanhat asusteet ja korut, kymmenen vuoden päästä korut ovat jälleen muodissa. Erä henkinen. Luontopolut ovat tuttuja, nokkapannukahveineen.

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Ruskan ollessa kauneimmillaan, mäkäräisten ja itikoiden luku nolla, syyskuun saapuessa...


Suuntasimme Lapin sädehtivän kauniiseen luontoon.


Vaahtera hehkui kilpaa pihlajan kanssa punaisen sävyin, koivun ollessa heleän keltainen.


Reittimme kulki Hetta - Pallas.
55 km.


Vaellus reitti kulki Pallas-Yllästunturin kansallispuiston upeissa tunturimaisemissa
Ja mitä kaunis Lappi tarjosikaan. Laajimmat asumattomat, luonnontilaiset alueet.


Nautimme erämaan rauhasta, törmäämättä muihin retkeilijöihin.


Erämaa, saamelaiskulttuuriin kietoutuen.


Reittejä ei ollut merkitty, lukuun ottamatta autiotupia.


Tulentekopaikoilla ja laavuilla pysähdyimme. Nämä olivat parasta vaellusreitillämme. Nuotion hiljainen ripinä, tunnelmallinen illan hämärä.


Lapissa on yli 200 tupaa, joissa voi yöpyä maksutta yön tai pari, on myös vuokra ja varaus tupia.
Yövyimme tuvissa.


Etsimme hiljaisuutta, ja sitä luonto tarjosi.


Ja kännykässä ei ollut tietenkään kenttää keskellä korpea.


Poroja.
Kullansävyissä hehkuvat hillasuot.
Lapin luonnon moninaisuus.
Sanoin kuvailemattoman kauniit tunturit, ruskan väriloistossa.
Vuolaana virtaavat joet.
Jängät.
Järvet.


Leon elämän motto on: jos et kysy, et saa tietää, hän ei pidä mitään kysymystä liian tyhmänä kysyttäväksi. Ja tämän johdosta hän tietää elämästä paljon.
Hän on kävelevä kysymysmerkki.

Kysyvä saa vastauksia.


Kullassa on jotain kiehtovaa ja mystistä, ja sitä Lapissa huuhdotaan.
 - Onkohan täällä kultaa ? Elsi kysyy Leolta.
- On, sinä, vastaa, Leo Elsille.


Havumetsien keskellä, tunturikoivikoiden luona, he erä vaelsivat.
Aapasoiden äärellä.


- Ensi syksynä lähdemme Kanarialle, uima-altaalle ruskettumaan, toteaa Elsi Leolle autiotuvassa, jalat kipeänä vaelluksesta.

- Näin teemme, vastaa Leo.

Parin kilometrin luontopolku lenkki nokkapannu kahvineen nuotiolla saa riittää.


Uima-altaalla ruskettuminen voittaa erävaelluksen.

 

DSCN0211%20%282%29.jpg

 


Sen pituinen se


Tarinan opetus oli:
Jos et kysy, et saa tietää.

 

 

DSCN0214%20%282%29.jpg